Harjoittelu säännölliseksi

Ehkäpä nyt olisi lepopäivänä (pienen kevätflunssan saattelemana) hyvä hetki perustella hieman valitsemaani "vähintään joka kolmas päivä" -harjoitusmetodia. Seuraavassa siis tärkeimpiä syitä miksi homma mielestäni toimii hyvin tällä tavalla.

Tahti ei ole liian tiukka

Varsin moni liikuntaharrastus päättyy sen jälkeen, kun alkuun on innostuttu ja harjoiteltu lähes päivittäin. Liikuntaan tottumaton elimistö kestää kyllä hetken, mutta ei pitkän päälle. Itselle on mahdollisesti laadittu (liian tiukka) harjoitusohjelma, jota pyritään noudattamaan pilkulleen. Varsin nopeasti nopea liikunnan lisääminen kuitenkin johtaa väsymystilaan ja ohjelmasta lipeämiseen, minkä jälkeen ohjelmasta ei enää saada kiinni. Kaksi mahdollista lepopäivää jokaisen harjoituksen jälkeen takaavat kuitenkin sen, että useimmiten ei tarvitse lähteä harjoittelemaan väsyneenä.

Tietää aina koska pitää viimeistään harjoitella

Vaikka liian tiukka ohjelma voikin aiheuttaa hankaluuksia, tarvitsevat useimmat meistä kuitenkin jonkun joka  sanoo että nyt on aika lähteä liikkeelle. Joka kolmas päivä -sääntö on tässä tapauksessa se "joku". Ei siis tarvitse miettiä sen tarkemmin koska on taas urheilun vuoro.

Edellisen harjoituksen pahin kipu ehtii hävitä

Suurimmalle osalle urheilua kokeilleista viivästynyt lihaskipu on tuttu ilmiö. Normaalisti se alkaa kahden vuorokauden kuluessa edellisestä harjoituksesta ja voi kestää useitakin päiviä. Voimakkain kipu on kuitenkin yleensä helpottanut kolmanteen päivään mennessä. Ja vaikka ei täysin olisikaan, on kipu harvoin koko kropassa, jolloin voi treenata jotain muuta kehon osaa.

Harjoittelun sovittaminen kalenteriin on helppoa verrattuna tarkkaan ohjelmaan

Tarkan ohjelman kanssa tulee ainakin itsellä usein tuskailtua mitä tehdä, kun päivä on täynnä kaikkea muuta, mutta ohjelman mukaan pitäisi silti käydä urheilemassa. Vaihtoehtoina on tällöin joko

• lähteä lenkille iltamyöhään (yleensä jo väsyneenä)
• siirtää harjoitus seuraavalle päivälle, jolloin tarkkaan suunniteltu ohjelma vesittyy vähintäänkin lepopäivien rytmityksen osalta
• jättää harjoitus kokonaan tekemättä, jolloin seurauksena on yleensä huono omatunto.

Mikään edellisistä ei ole kovin hyvä vaihtoehto. Sen sijaan joka kolmas päivä -metodilla on helppo suunnitella elämää pari päivää eteenpäin ja pitää tällä tavalla kiinni hajoitusrytmistä. Myös juhla- ja pyhäpäivät on helppo huomioida etukäteen tekemällä tarvittaessa harjoituksen parina päivänä peräkkäin.

Kaikki edelliset tähtäävät oikeastaan yhteen ja samaan asiaan. Nimittäin siihen, että liikunnasta jää hyvä fiilis. Ja kun fiilis on hyvä, suhtautuu koko juttuun positiivisemmin jolloin seuraavan harjoituksen aloittaminenkin on helpompaa.

Ja painotetaan vielä. Liikkua saa juuri niin usein kuin haluaa! Ainoa rajoite on, että peräkkäisiä lepopäiviä ei saa olla kahta enempää (sairastapaukset yms. tietysti poikkeuksena). Eli ei muuta kuin liikkumaan!